Doesn't make sense

Heipsankeikkaa!

Kun elämä on pelkkää vuoristorataa, välillä on kivaa ja välillä taas itkettää. Kun kuvissakaan ei oo mitään järkeä, nekään ei aina onnistu ja laiskottaa kantaa sitä isoa mötikkää mukana - välillä on ihan kiva turvautua pokkariin. Kun tehdään grilliruokaa lokakuussa ja poliisitkin jakso meitä illalla muistaa. Musiikki oli liian kovalla, välillä oli fiilikset katossa ja välillä mietittiin hautajaisbiisejä. Näki ihania kavereita, käytiin leffassa ja nysväiltiin muutenvaan. Kun ei osaa pukea sanoiksi omia ajatuksia, pää on tyhjä mutta samalla niin täynnä kaikkea. Haluisin paljon, mut silti toivon niin vähän. Oon pettynyt itseeni ja pettynyt myös muihin. Kun kukaan ei oo täydellinen vaik haluaa. On ihan tyhmää olla näin temperamenttinen, mut voiks itteään muuttaa? Mie en ainakaan siihen usko.
Ja niin, kun miun pitäs vaan olla nukkumassa, kun aamulla on kampaaja. Illalla on salia luvassa, samoin tiistaina. Tiistaina ajanvarus rustokoruun ja tää on ehkä asia, mitä oon halunnut eniten viimesen kolmen vuoden aikana. Yks asia menee ehkä tän eelle, mut se on jo osa miun elämän historiaa. Sen ei anneta enää vaikuttaa tavalla eikä toisella. Mie voin vaikuttaa vaan omaan elämääni ja tekemisiini ja nyt teen niin, että tällä viikolla (toivottavasti) miun korvassa komeilee yks läväri enemmän. Voi tätä ihanuutta.

♥Niina

PS: Aivan liian pitkä teksti..