Turn the glass into stars and your face is the moon ☺

Moikka! Pitkä teksti luvassa, joten varautukaa siihen :-D

Oon tässä vähän miettiny tätä tän blogin sisältöä, enkä aina tiiä mitä te lukijat haluisitte kuulla. Joteki on ruvennu kyllästyttää noin 'pinnalliset' tekstit, jotka kertoo vaan päivän tapahtumista ja millaisessa asussa olen viihtynyt. Oon jo pitkää halunnu kirjottaa jostain ihan muusta, mutten oo oikei saanu ideaa siihen. En tarkota että sen pitäisi olla jotain todella syvällistä ja henkilökohtaista, koska en mitään sellaista välttämättä edes halua kirjoittaa.

Miun lukio on kuiteki aika loppusuoralla jo, enää historian koe pitäisi tehdä ja homma on sitten pulkassa. Tai niin uskoisin, se riippuu tietty ihan miten kirjoitukset on menny. :-D
Ysillä ku hain mihinkää, lukio oli varma vaihtoehto. Miul ei ollu oikeestaan mitään haaveita, mikä haluisin olla isona. Enkä oo varma, onks miulla vieläkään mitää sellaista. Pienenä halusin olla eläinlääkäri, koska niin kaikki muutkin. Mut en mie oikeesti sitä oo koskaan halunnu.
Yläasteella haaveilin sekä valokuvaajan että matkaoppaan ammatista. Mut ne ei kuitenkaan kuulostanu kauheen realistisilta, joten hetkeks aikaa unohin kokonaa nää ammattihaaveet. Nyt kuitenkin lukion aikana miulle on muodostunu pienemuotoinen käsitys siitä, mitä ehkä joskus haluan tehdä.

Hain nyt yhteishaussa opiskelemaan sosionomiksi Lappeenrantaan, Kotkaan, Mikkeliin ja Lahteen. En tiedä miksi haluaisin erikoistua, mutta lasten ja nuorten kanssa olisi ihan mieluista toimia. Yhdessä vaiheessa mietin lastentarhanopettajaa, mutten ole siitäkään enää 100% varma.
Tavallaan haluisin pois Lappeenrannasta, kun oon täällä koko ikäni eläny. Samat naamat alkaa jo pikkuhiljaa ärsyttää ja välil tuntuu vähä turhanki vaikeelle olla täällä. Kaikki asiat muistuttaa ikävistä jutuista ja viimevuodesta, joka oli valehtelematta paras. Mut enää se ei tunnu sille. Maisemanvaihdos voi olla ihan ok. Mut en sit tiiä siitä kuitenkaan, koska pelkään hirveesti uusia tilanteita ja en tiiä, oonko tarpeeks itsenäinen ihminen muuttamaan toiseen kaupunkiin ihan yksin. Mut kai siihenkin tottuis ajan mittaan :-)

Miun kouluarvosanat ei oo mitään ihan huippuluokkaa, vaan aika sellasta keskivertoa. Joten sinäänsä en edes oleta pääseväni mihinkään opiskelemaan vielä. Välivuosikin on ihan harkittavissa oleva vaihtoehto. Sen vuoden aikana voi mieli muuttua ja varmasti muuttuukin. Mut voisin kokeilla vähän työelämää, jos jostain saisi töitä. Kävisin varmaa myös jotain ammattikorkeen avoimia kursseja tai nostamassa noita lukion päättötokarin arvosanoja - saas nähdä! Mut tilanne on nyt kuitenkin tämä, enkä siihen voi enää oikeastaan vaikuttaa. Tavallaan miul on ihan hyvä olla täällä Lappeenrannassa, mut toisaalta haluisin jo muualle. Vuosi ulkomaillakin vois olla aika hieno kokemus, mut eipä taida siihenkään rahat riittää. Jää nähtäväks.

Yhden asian oon kuitenkin päättäny. Jos miul ei oo 35/40-vuotiaana perhettä, ei miestä eikä ketään muutakaan, niin siinä vaiheessa saan tehdä elämälläni mitä haluan. Jos miuta ei mikään sido tänne, mie unohan kaikki sosionomi-haaveet ja rupeen siks matkaoppaaks, niinku joskus halusinkii. Tykkään puhua kieliä, nähä uusia maita ja kulttuureja, joten miksei! Mieluummin viihdyn jossai lämpimässä, kuin täällä. :-D
Aiheeseen liittyen miul ei oo enää oikeestaan lisättävää. Illemmalla teen sitten ihan normipostauksenkin. Mut mitä mieltä te olitte tästä postauksesta? Enemmän/vähemmän? Tai ylipäätänsä laittakaa postausehdotuksia tulemaan, mistä haluaisitte lukea/millaisia kuvia nähdä! :-)

♥Niina