OUTFIT

Moikka !

Pitkästä aikaa asukuvaa jaettavana :-) Tuo farkkupaituli oli hävinnyt jäljettömiin Espanjan matkan jälkeen, mutta nyt se viimein löytyi ja hetihän se oli laitettava päälle!

Aamupäivästä käytiin Ninnin kanssa tyhjentämässä kirpparipöytä, kuvattiin hetki ja käytiin kaupassa. Illalla mennään yhdessä vielä salille :-) Tällä viikolla uudet Niken housut tulivat postissa, joten pääsen käyttämään niitä tänään salilla! Jee♥ Oon ehkä vähän hassu, mutta suurin ''motivaattori'' (onko se sana?) omalla kohdalla tuossa salilla käymisessä tosiaan on vaatteet. On niin paljon kivempi mennä salille mukavissa ja värikkäissä kuteissa. Heh.

En oo muuten viime aikoina blogin puolella valittanut mistään, kun olen vain hehkuttanut onnellisuuttani ja tulevaa kevättä. Noh, nyt voisin pitkästä aikaa avata hieman sydäntä tänne bloginkin puolelle. Sillä viimeaikoina, miuta on alkanut ärsyttämään erinäiset ihmiset. Ollaan olevinaan niin hyvää kaveria, muttei tosiasiassa ole koskaan aikaa nähdä. Ja jos on, mennään tietenkin toisen pillin mukaan ja tavataan suurinpiirtein 14:56 minuutin tarkkuudella, sillä tällä toisella osapuolella sattuu juuri sillä hetkellä olemaan hetki nähdä minuakin. Muuten kyseisestä henkilöstä ei yleensä kuulu mitään, voi mennä viikkojakin puhumatta. Turhauttavaako? Kyllä.
       Toiset taas tekevät niin, että lupaavat suurinpiirtein kuun taivaalta tai edes yhden yhteisen kahvihetken kerran kuussa, mutta kun sekin alkaa olla liikaa vaadittu. Luvataan paljon ja sitten kadotaan johonkin maan rakoon eikä ilmoiteta itsestään mitään. Miksi pitää sopia jotain, jossei se kuitenkaan toiselle sovi :-) On ärsyttävää jäädä odottomaan, että kuuluukohan toisesta ikinä mitään vai ei. Yleensäkään ei.
       Viimeisenä taas ihmiset, jotka kylpevät älyttömässä itsesäälissä ja valittavat hiukka kaikesta. Siinä alkaa omakin mieliala tippua nollan alapuolelle, ei enää itseäkään huvita kertoa mistään tai edes olla siinä tilanteessa, kun joutuu vaan kuuntelemaan ihmisten tyhjänpäiväistä valitusta. Totta kai kuuntelen ystäviäni ja olen tukena, mutta miksi valittaa kun kaikki on selvästi hyvin?
      En enää tiedä pitäisikö näiden ihmisten kanssa itkeä vai nauraa. Tai ehkä vaan pitää ottaa itseäni niskasta kiinni ja puhua heille. Kyllä sen huomaa, kuka on tosiystävä ja kuka on satunnainen tosiystävä. Ystävä silloin, kun häntä itseään huvittaa.

Noniin se siitä avautumisesta! Ensi viikolla esittelen sitten muutamia uutuuksia, mitä on taas tullut osteltua viime aikoina. Palataan sillon :-)

♥Niina