I don't wanna grow up

 
Heipsun kaikki! :>

Näillä kuvilla ei oo oikeestaan mitään tekemistä sen kanssa, mitä aion tänään postata. Poltin vaan eile ensimmäistä kertaa tänä syksynä (vai onko nyt jo talvi?) niin kynttilöitä. Ne toi tosi mukavaa tunnelmaa tänne ja ei että mie tykkäsin!

Anyway ja anyhow, tänään teen taas vähän pidemmän postauksen, tai niin oli ainankin tarkotus. Eilen oli paljon kaikkea mitä oli tarkotus kirjottaa mut nyt pää lyö jollain lailla vähän tyhjää. Mut kokeillaan nyt.

 
Eli halusin teille tänää kirjottaa aiheesta aikuistuminen. En todellakaan oo itse aikuinen, en henkisesti enkä fyysisesti. Mut miusta on alkanut pikkuhiljaan tuntumaan, että alan aikuistua. Ainakin sillä henkisellä tasolla. Tai mistä minä tiedän. Oon se sama höhlä, sekopää, lapsenmielinen minä ku aina ennenkin. Meinaan vaan sitä, että alan huomaamaan itessäni 'aikuistumisen' merkkejä. Montakohan kertaa oon jo sanonu sanan aikuistua, hohhoijaa.

Sana vastuu on ollu aikalailla keskeinen miu elämässä viime aikoina. Oon sellasessa elämäntilanteessa, et asiat saattaa muuttua viikoittain, ellei jopa päivittäin. Oon lopettanu lukion ja pitäs kehitellä suunnitelmia tulevaisuuden varalle. Oon alkanut ottamaan vastuuta itsestäni ja tekemisistäni, jotta ne hyödyttäisivät minua. Yksi ilta aloin jo kirjoittaa postausta, jossa kerroin, kuinka tunnen itteni maan matoseksi, kykenemättömäksi ja haluaisin lopettaa sen sosiaalityön kurssin, jota tällä hetkellä käyn. Mutten sitä koskaan postannut, koska sain uutta tarmoa ja ajattelin vielä yrittää parhaani! Olen käynyt työkkärissä, huomenna uus reissu taas. Perjantaina onkin sitten se haastattelu, josta mainitsinkin. Pidän huolen omista tekemisistäni, että etenisin edes jollain lailla, eikä tämä välivuosi menisi pelkkään junnaamiseen.

 
Tää postaus meni jo tässä vaiheessa sekavaks, yh. Mut pointtina myös se, että oon ruvennu hirveesti viettämään aikaa kotona ja porukoiden kanssa. Koti-iltoi kynttilän valossa ja telkkariohjelmia katsellen isin kanssa. Tänään äiti tuli monen päivän reissulta oulusta ja olin ostanu kotiin kakkua siksi. Oli muuten hyvää ja äitinkin oli kivempi tulla kotiin. :-) En jaksa olla niin menevä kuin ennen, kokoajan jossain 'kruisailemassa' koska se on ihan turhaa. On ihana nähdä kavereita, mutta on myös ihana olla kotona.

Oon ruvennu miettimään rahan käyttöä paljon tarkemmin kuin ennen. Alan varmaan kohta kuulostaa jollekin kauhealla nipottajalle, toivottavasti miusta ei ihan vielä semmosta tuu. En käy baareissa, paitsi etten oo oikein koskaan kauheesti käynytkään. Ajattelen muitakin, enkä vain omaa hyvää. En kyllä tiiä onko nää aikuistumisen merkkejä vai viiraako miulla vaan päässä..

No en kyllä tiedä tuleeko miusta koskaan aikuista vai tapahtuuko muutos pikkuhiljaa ja pienissä vaiheissa. Mut haluun jokatapauksessa nauttia nuoruudesta, mutta myös ottaa vastuuta ja välillä käyttäytyä kuin nuori aikuinen. Molempi parempi, uskon :-) Mut nyt, ettei postauksen idea karkaa ja mee liian sekavaks. Toivotan teille täten hyvää yötä!

♥Niina