Hemmetin pitkä teksti taas luvassa, jos ette jaksa lukea niin kannattaa tää postaus skipata kokonaan. Ite kirjotin tän tekstin eilen, keskellä yötä paperille ja nyt kirjoitan sen sitten tähä. Katotaa mitä tulee..
Viime aikoina on ollut vaikeaa, turha sitä on kieltää. Paljon paljon pahaa mieltä, päivästä toiseen. Aina en oo niin varma, pitääkö sanonta "virheistä oppii" ,paikkaansa. Nää vaikeudet alko jo noin reilu puoli vuotta sitten miun ja miun entisen poikaystävän erosta, mistä moni lukija on varmastikin tietoinen. Yhtäkkiä vierellä ei olekkaa enää ketää, elämä on tyhjän päällä. Valheita ja petetyksi tulemista - kirjaimellisesti. 2 viikkoa tapahtuneen jälkeen itkin. Joka ikinen päivä, monta tuntia. Sitten alkoi helpottaa. Vaikka sattui ja sattuu vielä tänäkin päivänä, en enää itkenyt.
Asiat muuttuivat tuon eron myötä. Kaveripiirit ei ollutkaan enää samat ja jäin kaikesta ulkopuolelle. Menetin monia hyviä ystäviä, joita tuskin näen enää ollenkaan, vaikka mahdollisuuksia olisi. Aika moni käänsi selän ja välillä tuntui, etten aina saanut tarpeeksi tukea. Mutta yksinkin tästä on selvitty. Katkera ämmä myönnän olevani ja olen varmasti vielä pitkään. ;-) Mutta ketään ei tulisi kohdella tällä tavalla, kuin tiskirättiä.
Jossain vaiheessa tajusin, että minullahan menee hyvin. Välillä vähän turhankin hyvin. Kolme parasta ystävää ja eräs vanha tuttu, jonka kanssa meistä tuli todella läheisiä uudestaan. Hänestä muodostui minulle tukipilari, joka sai minut aina hymyilemään. Hänen seurassaan en miettinyt menneitä, vaan juuri sitä hetkeä. Jotain kuitenkin tapahtui. Rupesimme satuttamaan toisiamme puolin ja toisin. Väärinkäsityksiä, pettymyksiä, sanoja jotka eivät merkitse mitään.. Tämäkin peli menetetty.
Ympärilleni on kasvamassa pikkuhiljaa muuri, jonka sisään on vaikea kenenkään enää päästä. Oon ehkäpä liian herkkä kestämään tälläistä. Ulkoisesti saatan näyttää vahvalta ja siltä, etten välittäisi, mutta ulkokuori valehtelee. Sisältä oon iha rikki. Nyt miulla on kolme hyvää ystävää. Tai ehkä kaksi, yksi on hiukan vaakalaudalla. Pelkään heidänkin menettämistä yli kaiken.
Viime aikoina on taas tullut sanottua ja tehtyä kaikenlaista. Liikaa kipua, surua, itkua, loukkauksia..Syitä tälle kaikelle en edes tiedä. Teen virheitä ja ilmeisesti en opi. Mutta myös muiden tulisi oppia löytämään nämä täysin samat virheet itsestään, ei pelkästään muista. Vika ei välttämättä ole aina vain minussa. Riitaan tarvitaan aina kaksi.
Ehkä elämä joskus hymyilee tänne risukasaankin, eikö? Ehkä pitäis oppia tuntemaan itseäni paremmin, missä mättää. Täytyy miettiä omia tekemisiään vielä vähän enemmän. Mitä niistä voi johtua muillekin? Kaikki ei näköjään olekaan ihan itsestäänselvää. On taisteltava ja oltava vahva. Fingers crossed, toivotaan, että ehkä virheistä oppii sittenkin..
Kevät on tulossa. Ehkä elämä rupeaa sen myötä hymyilemään. :-) Mie hymyilen ainakin.
♥Niina
Ootko millonkaan miettinyt että ehkä vika ei sittenkään oo suoraan sinussa vaan siinä, minkälaisilla ihmisillä ympäröit ittes? Kuulostaa nimittäin ihan hirveeltä paskatouhulta että kun ero tulee niin iso osa ns "ystävistä" kääntää selkänsä ja jätetään porukasta ulkopuolelle.. :((
VastaaPoistaToivottavasti saat jatkossa lähelles enemmän ihmisiä jotka ovat sinun luottamuksen arvoisia!!!
Sekin voi tietty olla, mut ainahan ihmisistä paljastuu uusia puolia, eikä ne välttämättä tuu esille kuin tällaisissa tilanteissa. Ja en tiiä missä meni vikaan kun kaverit/ystävät katos ympäriltä.. Ja tuskin saan vastausta tähän koskaa :)
PoistaJa toivotaan näin, myös miulle ja kaikille muillekin :)
Mie en käännä selkää! I'll promise that ;)
VastaaPoistaHih♥
PoistaHaastoin siut tämmöseen :-) http://dance-myuniverse.blogspot.com/2012/05/haaaste.html#comment-form
VastaaPoistaOh yay, käynpä kattomassa :-) !
PoistaEn halua loukata, mutta ei niitä ystäviksi voi kutsua jos he tuolla lailla katoavat kun tulee vaikeat ajat.
VastaaPoistaHarmi että tälläistä touhua olet joutunut kokemaan :/
Ihan oikeutetusti olet katkera takinkääntäjille, mutta toivottavasti sinua odottaa parempi huominen. Tsemppiä ja aurinkoista kevättä !
Ei ehkä voikkaan, mut mie luulin, et nää kaikki oli ystäviä.. Ja kuten jo sanoin, ihmisistä ilmenee uusia puolia. Aina ne ei ookkaa niin kivoja, näköjään.
PoistaMutta aurinkoista kevättä myös sinnekin ;-)
Paljon vaikuttaa myös se millaisia kokemuksia kavereilla on samanlaisesta tilanteesta. Jos ei ole ikinä eronnut niin ei sitä voi sellainen ymmärtää joka ei ole samaa kokenut. Itsekin huomasin eron jälkeen, että eivät kaikki olekaan valmiita tukemaan ja juuri se kokemuksen puute sai ne kaverit luikkimaan karkuun, mutta sellasista ei kannata välittää ! Vielä on koko elämä aikaa saada lisää oikeita ystäviä, tsemiii tyttö :)
VastaaPoistaVoipi se olla sitäkin.. Mut siis nykyisin mun entiset 'ystävät' on oikeestaa tän exän kavereita, eikä miun. Vaik mie olin se, joka kärsi. Parisuhteen toisel osapuolel ollu mitää ongelmaa, se ei itkeny kertaakaa mein eron jälkee. Ei tietekää, koska sillähä oli jo toine ..
PoistaKuule tossa tilanteessa kärsii molemmat, vaikka kuinka muulta näyttäis tai vaikuttais ! En usko et on helppoa ollu sille sun eksällekään, helpompaa muttei helppoa. Ja kun ikinä ei voi päästä toisen pään sisään niin paha mennä sanomaan, mut kyl tuo helpottaa ajan kanssa ja tunteet läpikäymällä :) Aika varmasti väitän että sun eksä ei oo käyny teidän eroa ollenkaa läpi ja vie sen kaiken painolastin siitä uuteen suhteeseen ja sekin kuivuu ennenpitkään kokoon.
VastaaPoistaHaha:-D Kovasti toivon käyvän noin, vaikka enhän mitenkään katkera ole..
Poista